sunnuntai 21. elokuuta 2016

Arkea ja reissailua

Olen ollut kesätöissä 11vk vanhainkodissa ja tästä syystä elelen vuorotyörytmissä. Mennillehän se on ollut lottovoitto, koska olen usein arkisin vapaalla ja viikonloppuisin töissä. Esa taas on päivätöissä, joten kovin monena päivänä viikossa ei tarvitse olla yksin. Ei sillä, Mennillä sujuu yksinolo erittäin hyvin. Sillä oli pienenä siinä suuria vaikeuksia, mutta kun tajuttiin jossain kohti alkaa rajata se koiraportilla makkariin helpotti se kertaheitolla. Ilmeisesti koko kämppä oli sille vaan jotenkin liian iso tila hallittavaksi. Nykyään se varmaan jo sujuisi, mutta toisaalta kun se nukkuu aina yksinollessa niin ollaan pidetty edelleen tuosta rutiinista kiinni.



Me elellään Mennin kanssa melko aktiivista elämää. Koska käppänä on näppärän kokoinen ja Menni on niin hyväluonteinen, tulee se mukaan kaikkialle mihin koiran ikinä voi ottaakkaan. Autossa matkustaminen sujuu kätevästi ja turvallisesti takakontissa häkissä. Itseasiassa Menni oli jo nelikuisena mun mukana lapin reissulla, meni tosi kivuttomasti lähes 2500km matkustus. Puolet mun suvusta on lapista ja viihdyn siellä erittäin hyvin, Mennistä puhumattakaan. Toivottavasti vielä tänä vuonna tulis sauma lähtee reissuun!

Perjantaina ajeltiin aamulla ensin Turkuun jokirantaan aamulenkille. Me muutettiin tänne Kaarinan pöndelle Turun keskustan kupeesta ja on ihanaa käydä välillä lenkkeilemässä vanhoissa maisemissa. Lisäksi kaikkia ja kaikkea rakastava Menni pääsee kapungilla enemmän metsästämään paijaavia käsiä. Sieltä jatkettiin matkaa Hämeenlinnan hoodeille mun vanhempien luo. Kotiinkotiin meno on aina ihanaa jo koirankin takia, kun porukat ne vasta landella asuukin.



Menni meni ihan ylikierroksille tajuttuaan mihin ollaan tultu. Se oli jo kaivamassa ulko-ovea ennen kun itse ennätin sinne asti. Kyllä oli suuri pettymys pienessä koirassa, kun talo olikin tyhjä. Itseasiassa taisi olla ensimmäinen kerta, kun mentiin sinne niin ettei kotona sillä hetkellä ollut ketään. Kyllähän se riemuksi muuttui kun väkeä alkoi tulla kotiin ja illalla vielä isovanhemmatkin pyörähti kylässä. Menni rakastaa vanhuksia ja vielä enemmän lässyttäviä vanhuksia.

Eilen vieteltiin kiva päivä, Menni kun rakastaa kaikkia niin se on ihan onnessaan kun saman katon alla on paljon ihmisiä. Ulkona se juoksenteli useaan otteeseen omenoita suussaan ja kävi moikkaamassa naapurin pentuakin. Sieltä löytyy muistaakseni päivän nuorempi kaveri, joskin kooltaan hyvin paljon isompi. Pentuna ne vielä tykkäs jollain lailla leikkiä keskenään, mutta nykyään Mennin mielestä kivempi leikki on juosta ees taas siten, että aita on välissä. Menni ei voi sietää sitä, kun isompi koira juoksee sen kumoon. Eikä Menni muutenkaan tykkää kunnolla leikkiä muiden kun käppänöiden kanssa, roturasisti kun on.


Illalla ennen kotiinlähtöä kerittiin vielä äidin Tumppu-kani. Tumpe on neljävuotias angora, jonka ostin äidille 50v lahjaksi. Lupasin kyllä ottaa muuttaessa sen mukaani jos äiti näin haluaa, mutta se ei todellakaan antanut sitä mukaani. Tumppu on herttaisa lellitty kani, joka sopii kyllä täydellisesti porukoille. Harmi vain ettei se ole ikinä tietenkään tottunut koiriin, joten se pelkää Menniä ihan hirveesti. Sillä on kuitenkin takkahuone omaa valtakuntaa, joten saapi olla meidän kyläillessä aina siellä rauhassa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti