torstai 4. elokuuta 2016

Mätsärit Turku 4.8.2016

Otsikkona tuli tuo tämänpäiväinen näyttely, mutta avaampa tässä meidän näyttelyhistoriaa ensiksi samalla. Menniähän ei hankittu millään lailla näyttelykoiraksi, vaan ainoastaan meille kaveriksi. Kaikki ylimääräinen olisi plussaa. Kasvattajan kanssa sovittiin, että jos en innostu näyttelytouhuista niin hän saa viedä pari kertaa Menniä jos haluaa. Noh.. Kanien kanssa tuli harrastettua aikoinaan erittäin ahkerasti näyttely- ja estehyppytouhuja. Ei siis mikään ihme, että kun kerran eksyttiin mätsäreihin niin touhu veikin jo mukanaan.



Kuva on meidän ensimmäisistä mätsäreistä, 15.6. Kaarinasta. Bongasin nuo mätsärit pari päivää ennen ko. häppeninkiä ja päätin että kun ne on kerran naapurissa niin ilmottaudutaan messiin. Kattellaan ensin mitä se touhu on ja aletaan harjotteleen jos viihdytään. Meinasin kyllä jänistää näistä, koska en ollut ikinä seisottanut Menniä, puhumattakaan vierellä seuraamisen opettelusta. Näyttelyhihnakin oli meille vieras väline, niimpä mentiin pannalla ja hihnalla. :D

No tosiaan tuolloin itkin jo melkein ilosta kun saatiin punainen nauha. Vielä lähempänä poru oli kun me oltiin lopulta pienten pentujen PUN1! En tiedä kertoiko se jotain näyttelyiden tasosta vai vaan Mennin ultimaattisen upeasta karismasta. Best in show kehästä tiesin meidän lentävän kun leppäkeihäs - eihän tuo malttanut seisoa paria sekuntia kauempaa ja liike oli toisten koirien perään vetämistä. Sieltä me ekana lähettiinkin, mutta ehdottomasti voittajina silti!

Tuon jälkeen alettiinkin sitten harjoittelemaan. Seuraavat mätsärit oli Turussa Kupittaalla 5.7. Siellä suorittaminen menikin jo paremmin. Näyttelyt järjestettiin vähän erilailla ja kaikki naaraspuoliset pikkupennut meni yhtäaikaa kehään. Ei jaettu erikseen nauhoja. Se oli vähän hassu meininki, koska siinä luokassa oli aika paljon pentuja, olisko ollut viitisentoista. No siellä sijoitus oli kakkonen ja taas pidäteltiin porua. Oon kai vähän herkkis.

Seuraavat mätsärit meni ihan penkin alle. Ne oli 7.7., eli vaan pari päivää seuraavista. Opin näistä enemmän kun mistään muista mätsäreistä yhteensä, haha. Satoi vettä ja istutin koiraa vaan autossa. Lisäksi juuri ennen kehää paikalle tuli Mennin bestis Bablo (hänestä lisää joskus tässä!). Bablo herättää Mennissä erittäin suuria tunteita, ne on ihan maailman parhaat kaverit. No tosiaan kun koitti aika mennä kehään, oli koira aivat liian täynnä iloa ja energiaa. Kaiken huipuksi kehässä oli yhtäaikaa Bablon identtinen kopio... Tuloksena oli joka suuntaan pomppiva liian iloinen ja riehakas pentu. Se ei seisonut hetkeäkään ja poukkoili hihnassa joka suuntaansa. No, olihan se hauska näky, ei siinä tilanteessa voinut olla naureskelematta. Tuloksena pienten pentujen SIN4.

Sitten olikin vähän väliä. 27.7. mentiin Hämeenlinnaan näyttelyyn. Jotenkin luulisi Turussa olevan isompia näyttelyitä kun Hämpässä, mutta jestas että siellä olikin porukkaa. Pentuja oli 50 ja niitä ei ollut erikseen jaettu isoihin ja pieniin, vaan kaikki oli samassa. Me saatiin taas punainen nauha ja piitkän odotuksen jälkeen suunnattiin punaisten kehään jännittäen, olihan siellä melkonen määrä porukkaa. Porukkaa käteltiin pois ja viimein meidät käteltiin sijalle PUN3. Ongelmia oli edelleen paikallaan seisomisen kanssa, mutta hitsit että olin taas ylpee!

Viimeinkin päästään tähän päivään! Me oltiin tänään pitkästä aikaa taas Kupittaalla. Nyt mentiin näyttelypaikalle ajoissa ja alkuun Menni päästeli taas riemunkiljahduksia. Ne on sen tavaramerkki haha. Se on kyllä alkuun aina niin järkyttävän innoissaan ja onnessaan että ei mitään rajaa. Ilmottauduttiin ajoissa ja oltiinkin jo pienten pentujen ekassa parissa. Olin oppinut matkimalla kikan liikkeestä seisotukseen siirtymiseen ja nyt kokeiltiin sitä. Menipä hienosti! Ongelmia vielä paikallaan seisomisen malttamisessa, mutta pari voitettiin ja saatiin punainen nauha.

Punaisten kehässä oli tällä kertaa ehkä kahdeksan pentua, eli aika vähän porukkaa. Nyt hiottiin vähän taas seisotusta ja hitsit että Menni maltto seistä hyvin ja hievahtamatta. Porukkaa käteltiin pois ja alettiin jännäämään sijotusta. Lopulta meidät käteltiin ykkösinä. Siis PUN1! Mä sain tosissaan taas yrittää olla tunteilematta varsinkin kun tajusin, että päästään taas kokeileen BIS-kehää.

BIS-kehässä vähän väsymys paino päälle. Silti Menni jakso pönöttää aivan upeesti ja kipitteli vieressä niin hienosti. Taas hienoa porukkaa käteltiin pois ja tajusin et ei hitsi et mehän sijotutaan. Viimeiset kunniakierrokset ja sitten alettiin palkita porukkaa. 4.. 3.. ja lopulta tuomarit perusteli Mennin seisomisen ja liikkeiden olevan niin hienoja pennuksi, että ansaitsee tänään BIS1 sijan! Siis mä tunsin kuinka mun naama väänty jo itkuun, mutta onneks sain itteni kerättyä. Oon vaan niin järkyttävän ylpee tosta pikkukaverista. Meidän pikku rakkaus. <3



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti