lauantai 13. elokuuta 2016

Raisio KR 13.8.2016

Huh, meillä on kyllä raskaat pari viikkoa takana. Ollaan oltu molemmat kipeitä ja ollaan lisäksi menty kolmen koiran kokoonpanolla. Siitä myöhemmin, nyt tähän päivään. Tosiaan sain ekojen mätsäreiden jälkeen päähänpiston ilmoittaa Menni virallisiin näyttelyihin ja kasvattaja näytti tuolle idealle vihreää valoa. Elokuussa Raisioon. Siihen on pitkä aika, ehtii hyvin harjotella. No, nyt se päivä sitten koittikin jo.

Eilen vein Mennin illalla kasvattajalleen puunattavaksi ja aamulla treffattiin sitten näyttelypaikalla. Tässä vaiheessa oleellista on tietää, että olin käynyt kerran aiemmin koiranäyttelyssä viisi vuotta sitten turistina. Mua jännitti ihan hirveesti ja mietiskelin hiljaa itsekseni mikä idea oli suostua itse esittämään tuo koira... En ottanut edes kameraa mukaan, koska tiesin etten voi keskittyä mihinkään muuhun kuin yrittämään ottaa selvää mitä mun täytyy siellä tehdä. Niimpä saavuttiin hyvissä ajoin ja tuli siinä ensin katseltua silmä tarkkana pippuri-suolojen kehät. Kuvia ei näyttelypaikalta ole, kun Esakaan ei innostunut päivästä vesisateessa. Ihme juttu.

Tämän postauksen kuvat on otettu kotona ja tossa seisotuskuvassa olin just ottanut valjaat pois päältä, eikä Menni jaksanut enää näköjään pitää häntääkään oikeen pystyssä. Ei tosin ihme, raskas vuorokausihan sillä oli takana. Kasvattajalta löytyy Mennin sisko, joten ne oli taas riehunut sydämensä kyllyydestä.


Yhtäkkiä olikin meidän vuoro ja hitsi että kaikki meni niin nopeesti. Menni käyttäyty kyllä tosi hyvin, mutta esittämisestä se ei kyllä varmasti saanut mitään ekstrapisteitä. :D Junnunartuissa oli kaksi muuta Mennin lisäksi ja me oltiin siinä keskimmäisenä. Ensin ympäri ja sitten kaikki ees taas vuorollaan. Edeltävälle kuulutettiin pöydältä tulokseksi EH ja sitten olikin meidän vuoro.

Mä oon ihan ummikko koira-asioissa ja oli tosi hassua mennä näyttelyyn tietämättä edes, onko oma koira sitä mitä rodussa haetaan. Toki kasvattaja on sitä kehunut, mutta en ole hahmottanut sitä kokonaiskuvaa siitä, miltä täydellinen käppänä näyttää. Jos pitäisi sanoa vaikka kääpiölupasta onko se hieno, niin se on ihan helppo homma. Mutta käppänästä ei tietoakaan. Tottakai meidän mielestä Menni on ehdottomasti kaunein koira mitä voi olla. Mutta en osannut odottaa mitään.

Pöydällä Menni oli oma itsensä. Se tykkäs kehäsihteerin äänestä ja heilutti sille kovasti häntää. Tuomari oli Serbialainen ja arvostelu tuli englanniksi. En ole ihan varma mitä substance sanalla tässä kohti tarkoitetaan, se jäi nyt kysymysmerkiksi. 

"10 kuukautta. Tyypillinen pää. Oikeantyyppinen. Oikea purenta. Hyvin asettuneet korvat & häntä. Hyvät silmät. Pieni, mutta hyvät mittasuhteet. Laadukas karva. Hyvä luonne/rakenne? Oikeanlaiset kulmaukset ja liikkeet."

Tämän jälkeen tuomari sanoi suullisesti, että kaipaisi vielä koiraan lisää massaa. Tuomari oli muutenkin mieltynyt vahvarakenteisisiin käppänöihin ja kasvattaja arvioi, ettei Mennin sulavalinjaisuus välttämättä siihen iske. Arvio oli kuitenkin excellent, eli saatiin ERI. En tiedä miksi olin niin yllättynyt tuomarin ylistävistä sanoista, mutta olin jotenkin niin pöyristynyt etten edes ehtinyt tunteilla tällä kertaa. Viimeinen junnu pyörähti pöydällä tosi nopeesti saaden ERIn. Tuomari tykästyi siihen selvästi, sillä valitsi sen lähes oitis junnunarttujen ykköseksi. Me oltiin kakkosia ja saatiin myös SA!

Lopuksi pyörähdettiin narttukehässä ja siellä tuloksena oli PN3. Oli kyllä varaserti lähellä! Mutta ei sen väliä, ERI, SA & PN3 oli erinomainen saavutus ja arvostelu huikea. Näillä näkymin mennään seuraavaksi ehkä Hämeenlinnaan 2.10. ja sitten tuleekin vähän isompi tauko. Tarkoitus olis antaa tän karvan kasvaa nyppimispisteeseen ja seuraavan nypinnän jälkeen alottaa rullaaminen. On taas vissiin vähän kunnianhimoset suunnitelmat kun en ole ikinä edes koiraa nyppinyt, mutta mä tykkään haasteista. 

Täytyy kyllä vielä näin loppuun sanoa, että hitsi että oon ylpeä tuosta koirasta. Se on niin täydellinen joka asiassa. Aina saa vaan kehua. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti