keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Käppänäerkkari 22.1.2017

Mennin kasvattaja alkoi puhumaan näistä Turun näyttelyistä siinä yhteydessä kun Menni nypittiin marraskuun alussa, sitä ennen ei ollut käynyt mielessäkään osallistua talvella näyttelyihin. Jossain kohti lapin reissua päätin sitten, että mehän muuten osallistutaan käppänäerkkariin. Toki oltaisiin voitu osallistua myös lauantaina Turku Top Dog Show:hun, mutta ajattelin että peräkkäiset näyttelypäivät on meille vähän vielä liikaa. Tai ainakin mulle, haha.

Suureksi riemukseni huomasin lauantaiaamuna, että kääpiösnautserien arvostelua pystyi katsomaan facebookista suorana. Kuvauksen kohteena oli pippurisuolat ja mustat, eli tuomarina oli se, joka tulisi arvostelemaan meidän seuraavana päivänä. Oli tosi huojentavaa nähdä etukäteen, mitä kehässä pitää taas puuhailla. Näin yhden näyttelyn kokemuksella mua jännitti taas handlaaminen ihan älyttömän paljon. Tavallaan on hyvä, että Mennin kasvattaja on pistänyt mut itse esittämään, koska jos joku muu olis tarjoutunut esittämään Mennin niin en varmasti olisi suostunut menemään kehään. Silloin en myöskään olisi ikinä oppinut mitään.

Lauantaina Menni meni iltapäivästä kasvattajan luo puuniin ja sovittiin, että he poimii mut sunnuntaiaamuna kyytiin ja mennään yhtämatkaa messariin. Oli pitkä loppupäivä ja yö ilman Menniä, vähän ehkä jopa huvittavaakin miten kiintynyt oon siihen. Aamulla kun heräsin tilavasta sängystä yksin, ainoastaan oma pää tyynylläni, en miettinyt miten luksusta se on vaan kaipasin kovasti Menniä. Nyt kun Esa on aina useamman viikon kerrallaan pois, niin kyllä huomaa miten valtavan paljon seuraa ja iloa pienestä koirakaverista vaan on. Aamulla sihdattiin näyttelypaikalle puoli kahdeksitoista.

Menni käyttäytyi näyttelypaikalla niin mallikkaasti. Jätin sen melko alussa juurikaan asiaa ajattelematta yksin häkkiin kun lähdin vessaan, en edes ensin tajunnut että kasvattajakin oli mennyt kauemmas. Siellä se oli tyytyväisenä katsellut maailman menoa ihan yksikseen. Hän, joka pentuna itki vuolaasti vessan oven takana jos sen meni laittamaan kiinni.

Urosten arvostelua katsellessani unohdin hetkellisesti jännittämisen ja keskityin ihastelemaan koiria. Kaikki niin hienoja omalla tavallaan. Yhtäkkiä olikin jo meidän vuoro ja kyllä mua vaan jännitti niin järjettömästi. Menni oli kehässä todella rauhallinen ja rento, siihen ei kyllä ikinä tartu mun tunnetilat. Kehässä oli meidän lisäksi 7 muuta junnunarttua, eli ruuhkaa oli. Itse keskityin tekemään kehässä parhaani ja seisottaessa Menniä pöydällä huomasin jopa hymyileväni, vaikka samaan aikaan mietin että tuleekohan tästä mitään :D Jälkeenpäin kun katselin facebookista meidän suoritusta, niin ei se näyttänyt yhtään niin huonolta kun mitä itse tilanteessa kuvittelin.

Me kolmansina vasemmalta, melko mielenkiintoinen tuo oma asento :D


Tuomarina oli japanilainen Sumiko Ikeda. Arvostelun hän aloitti valittamalla Mennin liian pyöreistä ja suurista silmistä. Siinä kohti mua vähän jopa nauratti. Tiedän kyllä minkä muotoiset käppänän silmät pitäisi olla ja Mennin silmät ei tähän ideaaliin sovi, mutta eihän sen maailman kauneimmista silmistä voi sanoa mitään negatiivista. Seuraavaksi valitusta tuli kuonon pituudesta ja kallonmuodosta.  Mietin, että tämä arvostelu ei kyllä voi päättyä erinomaiseen. Rungosta ja turkista hää kuitenkin tykkäsi ja ilmeisesti liikekin oli kuitenkin hänen mieleensä, koska punaista lappua meille heilutettiin.

"Skull is little round and eyes is round. Wish more lenght to the muzzle. Good chest and shoulders. Little long in loin. Group is little sloping. Beautiful horsh coat."


Luokasta ERI:n sai meidän lisäksi 5 muuta, kaksi sai EH:n. Sijoituksia jaellessa me taidettiin jäädä erin saaneista viimeisiksi. Eipä se meitä haitannut, oon ihan hirmu tyytyväinen jo tuohon tulokseen ja tietysti äärimmäisen ylpeä tuosta pikkukaverista, joka teki sekin parhaansa niin hyvin kuin osasi. Tuli muiden suorituksia katsellessa todettua, että kyllä meillä on niin paljon harjoteltavaa hyvään esiintymiseen näyttelypaikalla. Luulen, että osallistutaan näyttelykurssille jahka saadaan tuo rallytokokurssi käytyä. :)

Kehän jälkeen Menni sammahti häkkiinsä, se oli ihan loppu. Siitä näki kyllä ihan selvästi, että edellispäivän usean tunnin yhtäjaksoinen riehuminen siskon ja toisen kaverin kanssa oli myös rasittanut sitä. Tarkoitus oli ottaa siitä vielä seisotuskuvia, mutta eihän siitä oikeen meinannut tulla mitään kun se oli niin sippi. Katseltiin vielä pippurisuolojen kehä loppuun ja lähdettiin sitten kotiin.


Kotiin päästyä Menni kömpi välittömästi sänkyyn ja otti kunnon torkut. Kävin muuten lauantaina ostamassa tuon kirstun ja sen päälle lampaantaljan, kun tuo meidän uusi sänky on niin järjettömän korkea. Hyvin toimii, Menni tajus heti alkaa käyttää tuota välitasannetta. :)

Seuraavasta näyttelystä ei ole mitään tietoa, koska sovittiin, että alan nyt itse huolehtimaan Mennin karvasta rullaamisen merkeissä. Homma on mulle ihan uutta, joten tuloksia odotellaan jännityksellä. Touko-kesäkuussa näytti olevan paljon näyttelyitä lähistöllä, jospa siihen mennessä karva on kunnossa ja kehätaitoja hiottu!

Näyttelykuvista kunnia kuuluu Veera Semille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti