torstai 9. helmikuuta 2017

Bad beard day

Tänään aamulla söin kaikessa rauhassa aamupalaa, kun Menni önisi sohvalla omalla tähystyspaikallaan ikkunalle. Huomasin, että sälekaihtimet oli kiinni ja lähdin avaamaan niitä. Olin jo lähdössä jatkamaan syömistä, kun Menni vilkasi muhun päin ja huomasin sen parran ja repesin nauruun oitis. Siis miten pienen käppyräisen parta voi edes mennä tuon näköiseksi! Aamulla oli kirpsakka pakkanen, joten ilmeisesti sen takia sohva oli niin sähkönen ja se sitten siirtyi pienen partaan. Ei tuota kuvaa voi hymyilemättä katsoa. Täytyy tulostaa se ja laittaa johonkin mistä sen näkee mahdollisimman usein :D



Noin muutoin ollaan vietelty tänään tavallista vapaapäivää. Aamulenkillä käytiin Mustissa ja Mirrissä katselemassa alennuksessa olevia talvitakkeja. Tämä talvi on menty pelkällä hupparilla, villapaidalla ja talvihaalarilla. Viime talvena Mennillä oli takki, mutta se jäi pieneksi. Tänä talvena ollaan metsästetty takkia huonoin tuloksin. Takki, joka noin muutoin on sopiva, on aina liian pitkä. Sopivan pituinen takki taas ei mahdu päälle tai jää vaan liian vähän peittäväksi. Esimerkiksi Pomppa-talvitakki kokoa 31 oli selästä just sopivan pitunen, mutta se ei peittänyt kunnolla alueita joita sen olisi pitänyt. Isompi koko olisi peittänyt ne, mutta se pituus... 

Hurtta Extreme Warmer. Sitä kokeiltiin tänään ensimmäistä kertaa ja kokona tuolla oli ainoastaan 35. Se oli ihan mahdottoman iso joka ikisestä suunnasta, joten pistettiin luottavaisin mielin tilaukseen koko 30. Alkuviikosta päästään kokeilemaan, josko tuo nyt olisi sitten sopivan kokoinen. Hienoja ominaisuuksia tuossa on säädettävä selänpituus ja aukko valjaille, eli valjaat saa laitettua takin alle. Aivan täydellistä, nyt vaan peukut pystyyn että tuo on sopiva! 

Tänään käytiin iltapäivällä Ruissalossa luontopolkulenkillä niin, että Bablo omistajineen oli myös mukana. Meillä on tapana koittaa ainakin pari kertaa viikossa käydä yhdessä lenkillä, jolloin koirat pääsee purkamaan kaiken energiansa. On ihan parasta, kun koirat pääsee riekkumaan niin paljon kun sielu sietää. Sitä on ihan mahdotonta kuvailla, miten paljon noi kaks toisistaan tykkää. Kamerakin oli mukana, mutta ehdin ottaa pari testikuvaa ja akku loppui. Se siitä siis :D

Maanantaina meidän arki mullistuu totaalisesti, kun mulla alkaa viiden viikon harjoittelu. Tällä kertaa kyseessä on onneksi päivätyö, joten illat ja viikonloput on aina vapaata. Vaikka Mennin suhteen sillä ei olekaan niin paljoa merkitystä, nimittäin näillä näkymin viisi viikkoa maailmalla seilaillut Esa palaa viikonloppuna kotiin. Mä en malta odottaa mennin reaktiota, kun se näkee ikkunasta pitkästä aikaa Esan ajavan auton pihaan ja kävelevän ovesta sisään. Vaikka viime viikonloppuna Esan laiva pyörähtikin Turussa ja käytiin Mennin kanssa siellä laivalla moikkaamassa Esaa, niin on se ihan eri asia kun se tulee kotiin. Sitten alkaa Esan ja Mennin laatuajan vietto.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti